Minulla ei ole koskaan ollut varsinaisia idoleita. Sellaisia perusidoleita, julkkiksia tai suuria taiteilijoita. Ihannoin tuttaviani; loistavia, luovia ja kauniita persoonia.
Ehkä se johtuu siitä, että kaukaisen taiteilijan työtä ja neroutta on hankala hahmottaa. Dali oli nero ja Picasso oli nero, mutta en tunne heitä enkä tiedä mistä he ovat lähtöisin. Sen sijaan naapurinpoika, joka kirjoittaa tai piirtää nerokkaasti, aiheuttaa huomattavasti voimakkaamman ihailureaktion. Tuo voisin olla minä?
Taideteoksia nähdessäni ihailen niitä. Rakastan kauniita kappaleita. En silti ole usein juurikaan kiinnostunut niiden tekijästä. En tiedä bändien jäsenten nimiä enkä kirjailijoiden henkilöhistoriaa. Mitä väliä sillä edes on? Taide on minulle jotain niin välitöntä ja pelkkä tunne-elämys, etten oikeastaan tee mitään sillä tiedolla, millainen taiteentekijä on eläessään ollut.